Päivi Latvala - Lehmistä ja maaseuduneläimistä

5.2.2013 - 2.3.2013

Ohessa otteita Juha Kuisman avauspuheesta.

...."Veikkaan, että monelle lemmikkieläimelle on puhuttu enemmän kuin ihmiselle raatsitaan puhua. Muistan lapsuudestani, miten isäni saattoi lausua lehmille runoja. Sillä lailla leikisti, piloillaan, mutta kumminkin nauttien siitä, että navetassa oli rivi kuulijoita, joille saattoi deklamoida 1930-luvun koululaitoksen iskostamia säkeitä. Se oli sama juttu kuin että joku meistä laulaa suihkussa"....

..."Vain lapsella suhde eläimeen on aito, tasavertainen. Lapsi kohtaa eläimen vertaisenaan. Kummatkin leikkivät, telmivät, kirmaavat pitkin maita ja mantuja"...

..."Mutta millainen olisi aikuisen ihmisen kunnioittava suhde eläimeen? Ehkä sellainen, joka kehittyy hevosen ja hevosmiehen välille vuosien mittaisissa yhteisissä ponnistuksissa. Siis työkumppanuus, toisen käyttäytymisen ja tarkoitusten tunnistaminen eli työskentely yhtenä yksikkönä...".

..."Lehmä ja hevonen ovat ihmisen mittakaavan sopivia nisäkkäitä. Niillä on suu, silmät, sieraimet, jalat ja vatsa. Ilmeinen lisäehto sille, että suhtaudumne niihin kuin sukulaisiiin, on siinä, että emme koe näitä eläimiä vaarallisiksi. Nimittäin, nehän eivät syö meitä, vaan ruohoa! Lisäksi pidämme samanlaisista paikoista, eteläisistä päivänpuolen rinteistä. Kuulumme samaan ekosysteemiin..."

"Kiitos Päivi Latvalalle näiden näkyjen avaamisesta. Löytäköön mahdollisimman moni kävijä nämä lehmät ja muut maaseudun eläimet ja sen avaruudessa hohtavan pallon, jossa toisiamme ihmettelemme

Tiedustele teoksista » Share

Teoksia ja tunnelmia näyttelystä